MUISTOISSAMME
Kotipojan elämää: Onni oli meillä ensisijaisesti kotikoira ja perheenjäsen, joten iso osa elämästämme oli vain normaalia arkea metsälenkkeineen, talven umpihankikävelyineen ja kesäpäivien uimareissuineen. Kesällä vesi olikin todella tärkeä osa Onnin elämää. Viimeisinä vuosina meillä ei ollut varsinaisia kodin ulkopuolisia harrastuksia, mutta Onnin ollessa nuorempi kävimme muutaman kerran pyörähtelemässä näyttelykehissä ilman mainittavaa menestystä.
Luonteeltaan Onni oli itsenäinen ja vilkas. Onnin itsenäisyyden näki jo pikkupentuna, kun se ei uudessakaan paikassa pyörinyt omistajien jaloissa, vaan mennä viipotti alusta alkaen vauhdilla kohti uusia seikkailuja. Aikuisena Onni sai paljon kehuja ulkonäöstään ja sporttisuudestaan, koska se ei ollut monien muiden näyttelylinjaisten rotutovereidensa tapaan ylilihava, vaan oli erittäin hyvässä ja tiiviissä kunnossa oleva labradorinnoutaja, jolla riitti nopeutta ja kestävyyttä kaikenlaiseen toimintaan. Vielä viimeisenä talvena Onni oli niin hyväkuntoinen, että vieraat ihmiset luulivat sitä nuoreksi koiraksi.
Keväällä 2019 Onnilla todettiin vaikea munuaisten vajaatoiminta ja ennuste oli erittäin heikko. Puhuttiin jopa vain viikosta elinaikaa. Onni jaksoi kuitenkin hyvin kevään ja kesän, mutta elokuussa voimat heikkenivät sen verran, että tuli aika raskaiden päätösten. Onni oli maailman hienoin koira. Se oli minun paras ystävä.
(Säveltäjä: V.Samuli / Sanoittaja: J.Vainio)
Mun sydämeni tänne jää
Kun aika on mun mennä pois
Syystuuli vaan soi lauluaan
Kuin kaiken tietää vois
Mun sydämeni tänne jää
Aina asuinpaikalleen
Vaik' itse saan vain viivähtää
Kesäiltaan viimeiseen
Kun mennyt oon, niin kuulet
Vain kuiskeen rantamainingin
Jos uskot enemmän, kuin luulet
Siinä sua tervehdin
Sä kevään näät taas kerran
Ja kuulet laulut lintujen
Jos herkistyt ees hetken verran
Silloin ymmärrät sen
Mun sydämeni tänne jää
Se lähelläsi aina on
Sen tavoitat, jos haluat
Vaik' maa ois lauluton
Mun sydämeni tänne jää
Aina asuinpaikalleen
Vaik' itse saan vain viivähtää
Kesäiltaan viimeiseen
Sä kevään näät taas kerran
Ja kuulet laulut lintujen
Jos herkistyt ees hetken verran
Silloin ymmärrät sen
Mun sydämeni tänne jää
Se lähelläsi aina on
Sen tavoitat, jos haluat
Vaik' maa ois lauluton
Mun sydämeni tänne jää
Aina asuinpaikalleen
Vaik' itse saan vain viivähtää
Kesäiltaan viimeiseen